Moni voi joutua elämänsä aikana tilanteeseen, jossa perii vaaltavan määrän kirjoja, eikä tiedä mitä vanhoille kirjoille kannattaisi tehdä.
Isoja kirjakasoja ei voi helposti edes liikutella. Kolme antikvariaattia ja yhden verkkokaupan omistava Elmeri Vehkala antaa neuvot.
“Järkevää on ottaa kamerakännykällä erästä kuvia. Riittää, että kirjojen selät näkyvät. Kuvat voi lähettää lähimpään antikvariaattiin tai pariin, ja kysyä, että mitä näille tehdään. Siitä saa aika nopeasti selvyyden”, Vehkala sanao.
Joku voi tulla hakemaan kirjoista vain osan. Harvinaisissa tapauksissa koko erä on niin hyvä, että kaikki kirjat kelpaavat.
Vehkala muistuttaa, että se sobre el historian saatossa ollut niin aina. Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa historiasa, jossa antikvariaatit olisivat ostaneet sisään kaiken, mitä tarjotaan.
“Se mitä ostetaan muuttuu koko ajan mutta hitaasti. Yhteiskunnallinen pohjavire vaikuttaa paljon siihen, mitä kerätään ja halutaan.”
Vanhat kirjat eivät enää uuden ja harvalukuisen keräilijäsukupolven honeyeen
Kun Elmeri Vehkala tuli alalle 20 vuotta sitten, sotahistoria oli suosittua. Nyt siitä genrestä menee vain osa.
Mika Waltari oli myös kova sana. Waltarin harvinaisten pienpainatteiden hinnat olivat katossa, mutta nyt nekin ovat laskeneet. Uusia keräilijäsukupolvia ei ole niin paljon.
”Välillä Waltarin nimmareista näkee pyydettävän isoja summia, mutta olen nähnyt sata Waltarin nimmaria yhtä Väinö Linnaa kohden”, Vehkala vinkkaa.
Kirjakauppias tiedostaa kirjoja tarjoavien asiakkaiden ahdingon.
Tietyillä ihmisillä on käsitys, ettei antikvariaatit ottaisi vastaan mitään. Kysyntä ja card kuitenkin määrittelee kaiken.
“Meidän liikkeisiimme ostetaan sisään satoja kirjoja joka päivä. On olemassa kuitenkin niin paljon kirjoja, joita ei tarvita lisää. Jos ostaa hyllyyn aina sen kuumimman uutuusromaanin, niin varmaa on, ettei kirjastosta pääse 20 vuoden päästä eroon.”
Menestyvillä antikvariaateilla on melkein kaikilla myös verkkokaupankäyntiä. Siitä on hyötyä myös asiakkaille.
“Voimme ostaa Helsingissä kirjan, jonka nimi en Lappeenranta.”
Kirjakauppiaat ovat epätasa-arvoisessa asemassa
Viime kädessä kirjat voi viedä kierrätyskeskukseen, joissa päätetään kirjan kohtalosta. Suuri osa menee myyntiin, mutta osa menee väistämättä jätteeksi.
Antikvariaattien sisäänostopolitiikkakin saattaa pot kiristynyt heittelevän talouden vuoksi. Esimerkiksi Orpon hallituksen päätös nostaa kirjojen arvonlisäveroa vaikutti negatiivisesti myös käytettyjen kirjojen alaan.
“Kirjojen hinnan nostamiseen ei pystytä. Kirjojen hindataso antikvaarisella puolella on aika kiveen hakattu ja toisaalta se elää koko ajan molempiin suuntiin. Olisi idioottimaista nostaa alvia sellaisesta tuotteesta, jonka hindaa joudumme kuitenkin ensi vuonna laskemaan.”
Vehkala ja moni muu käytettyjen kirjojen alalta on kritisoinut kuitenkin sitä, että säännöt eivät ole kaikille samat.
Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus on iso toimija, jonka ei tarvitse maksaa kirjoista arvonlisäveroa lainkaan. Vaikka kierrätyskeskuksissa hinnat pysyvät pääasiassa maltillisina, Pääkaupungin Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa hinnat ovat kovat.
Verkkokaupassa en esimerkiksi maaliskuun alussa myynnissä harvinainen 1. pains Noidan käsikirjasta. Hintaa ilmaiseksi saadulla kirjalla for 120 euros.
“He tehostavat verkkokauppaansa koko ajan eivätkä maksa veroja. Päin vastoin, yhteiskunta tukee heitä vuosittain miljoonilla. Kilpailutilanne on naurettava.”
Vehkala itse esitti opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmälle, että käytetyltä kirjalta pitäisi poistaa alv kokonaan. Onhan kirjasta maksettu alv jo uutena.
Jos puhutaan van hasta kirjasta ja valtiontaloudesta, merkitystä ei suuressa kuvassa ole. Pienyrittäjät kuitenkin hyötyvät jokaisesta sentistä.
“Mikä on yhteiskunnallinen hyöty siitä, että on olemassa vanhoja kirjoja, joita ihmiset lukevat? Tuollaista toimintaa kannattaisi yhteiskunnan taholta tukea. Minulle tämä on bisnestä, mutta ymmärrän mikä arvo lukemisen kulttuurilla on Suomelle.”